39. Lepoa ja mansikoita

Pitkän matkan rasitukset alkavat hellittää. 2000 kilometriä on pian muisto vain ja kohta pääsemme hankkimaan uusia – niin muistoja kuin kilometrejä. Eiliselle päivälle ja viime yölle tuli unikilometrejä kohtuullisesti. Kahden ja puolen tunnin päikkäreiden lisäksi nukuin 9 tunnin yöunet. Minä kävin nukkumaan melko myöhään ja heräsi siinä klo 9 maissa. Toisin oli matkakumppaneiden, jotka menivät nukkumaan aikaisin aamulla ja heräsivät myöhään iltapäivällä. Mutta se tässä on juuri loistavaa, ettei tarvitse välittää kelloajoista eikä aikatauluista.

Tänään oli sitten kauppapäivä. Ruoka ja juomatkin alkoivat käydä vähiin, joten matka Breazan keskustaan oli tarpeen. Hieman kauhistelin matkaa, jonka piakkoin joudun ajamaan omalla pikkuautolla ja jonka jo kerran tänne tullessa ajoin. Nelivetomaasturillakin se oli ihan haastava. Mutta eiköhän täältä poiskin päästä ja jos ei, mukavat ovat maisemat jäädäkin.

Virvoitusjuomapullo täyttyy helposti pienen hanan avulla laatikosta.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Breaza on melko suuri kylä vai liekö ihan kaupunki. Se on nauhamainen ja rakennettu lähes kokonaan sitä halkovan päätien varteen melkein 10 kilometrin matkalle, siis melko laaja yhteisö. Breazasta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. Me suunnistimme ensin torille. Sieltä saimme mukaamme maittavaa vuohenjuustoa ja vihanneksia. No pitihän meidän täydentää virvoitusjuomavarastoakin ja sitä saimme suoraan kahden litran limpparipulloihin. Onneksi täällä ollaan tässä mielessä hieman sivistyneempiä, juoma laskettiin isosta laatikosta pienen hanan kautta. Muistan, kun kerran Ranskassa se tapahtui – myös omiin astioihin – mutta samanlaisesta pruutasta, millä me normaalisti tankkaamme auton.

Torilla on aina tunnelmaa. Niin Breazassakin.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Torilla oli normaali toritunnelma, jokainen yritti myydä kaikkea meille, mutta ei tosin kovin äänekkäästi. Kun puhuimme keskenämme suomea, se selvästi hymyilytti myyjiä, useat heistä nuoria, kauniita naisia. Oli tosin seassa muunkinlaisia – siis miehiä. Hinnat olivat suomalaisittain erittäin kohtuullisia ja juustokojulla saimme maistella sen verran isoja juustoviipaleita, että enin nälkä hävisi jo niillä. Ostimme silti. Mukaan lähti juuston lisäksi retiisiä, tämän kevään ihania sipuleita – ei siis sellaisia pyöreitä, vaan muistuttivat enemmänkin pieniä purjoja, joita sitten voi napostella kuin lakritsapötkyä.

Juustokojulta saimme maittavaa juustoa mukaamme ja vatsaamme.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Koska olemme suomalaisia ortodokseja, meillä on jo ollut oma Suuri paastomme, joten voimme ostaa myös grillausta varten lihaa. Grilli-iltapäivä alkaakin kohta. Romanialaisten kanssa ollessamme noudatamme tietysti kohteliaasti heidän ns. vanhaa kalenteriaan, jonka mukaan siis elämme Suuren paaston aikaa. Suuresta paastosta tulikin mieleen, että näiltä näkyminen olemme täällä myös Romanian pääsiäisenä, eli 5. toukokuuta. Emme tosin Breazassa, vaan Bukarestissa ja sieltä ajamme sitten pääsiäispäivänä Iasiin – Koillis-Romaniaan. Mutta ennen sitä ennättää tapahtua vaikka mitä ja vierailemme monessa paikassa. Hieman aikatauluamme venyttää paikallinen Suuri viikko – siis pääsiäistä edeltävä viikko – joka on paikallisille isännillemme, ortodoksisille papeille kiireistä aikaa, mutta asia lienee järjestyksessä.

Kotijoukoille voinee jo alustavasti ilmoittaa, että matkamme kestää siis ainakin kuukauden, kenties hieman pitempään, sillä emme aja takaisin samanlaisella kiireellä, kun tänne tulimme. Aiomme katsella maisemia ja kohteita hieman tarkemmin ja useammin palatessamme.

Romanialaiseksi naamioitunut blogisti kevään ensimmäisen mansikan kimpussa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Niin ja melkein unohdin, vaikka tuolla otsikossahan se jo onkin. Tänään söimme kesän ensimmäiset mansikat. Ei ne ihan suomalaisten mansikoiden veroisia olleet, mutta hyvä kuitenkin. Ja hinta: 9 leuta kilolta. Ei paha sekään


HAP
happy