Kuten yleensä, jos joku asia herättää huomiota toisissa, se on joko myönteistä tai kielteistä, yleensä kai kielteistä. Normaalius - mitä se sitten yleensä onkaan ja etenkin mitä se sitten tässä tapauksessa onkaan - ei nosta suurempia aaltoja.
En tiedä, perustuuko käsitykseni joihinkin tutkimuksiin, mutta omaan empiiriseen kokemukseen kyllä, että ihmisen monenlaiset tavat ja tottumukset korostuvat, vahvenevat tai voimistuvat, vanhetessamme. Ja kummallista kyllä, kielteiset enemmän kuin myönteiset.
Jos olet vaikka saita, siivousintoilija, helposti suuttuva, muiden asioihin puuttuva, äreä, niin ne ovat seikkoja, jotka helposti kertaantuvat ja lisääntyvät potentiaalisella tavalla vanhetessa. Jotkut noista ovat asioita, joiden lisääntyminen johtunee lisääntyneestä ajasta, jonka vanheneva ihminen voi käyttää toisten ihmisten ja oman ympäristönsä tarkkailuun. Ei se minusta ole mitenkään paha asia, jos vanhus tarkkailee, ei millään tavalla, mutta jos hän tekee niistä sitten päätelmiä pahansuopaisuuttaan, ilkeyttään tai jotenkin muuten kielteiseltä kannalta, silloin on varmasti syytä pysähtyä, katsoa peiliin, pohtia tekojaan ja korjata asennettaan. Näin minä tekisin.
Katkeruus on melkoinen voima vanhuksenkin elämässä. Katkeruutta on monenlaista: työstä saatua, avioliiton tuomaa, sairaudesta johtuvaa tai melkein mistä vain ammennettua, jos on ollut mukana erilaisissa asioissa ja jos ei ole mitään muuta tekemistä. Joku ei joskus ole arvostanut tekemääsi työtä, uhrausta, saavutustasi sillä tavalla, kuin ehkä odotit. Joskus vanhuksen katkeruus saattaa johtua pelkästään siitä, että hän tuntee itsensä sairauksiensa ja elämänsä keskellä käyttökelvottomaksi, raakiksi, työhön kykenemättömäksi, jolla ei enää ole muuta kuin "jätearvo" ja joka tuntee aina olevansa vain toisten tiellä. Joku kokee, että entinen työpaikka ei muista, lapset unohtavat, työkaverit unohtavat, löyhemmät "ystävät" katoavat, yksinäisyys saa sijaa ja peittää kohta alleen kaiken. Paljon on siis riskejä vanhenemisessakin. Unohda ne - sinä olet sellaisenaan arvokas ihminen, aloita sinäkin arvostaminen itsestäsi.
Katkeruuden voisi tosin myös valjastaa hyvän tekemiseen. Sen voi yrittää havaita tai kysyä lähimmäisiltään, vaikutanko jo katkeralta. Ja jos näin on, muuta asennetta, tee hyvää, toimi, ole aktiivinen elämässäsi. Älä kysy toiselta, miksi et tullut kirkkoon, rukoile hiljaa, että hän tulisi, auta jotenkin, että hän pääsisi kirkkoon, pyydä kyytiin. Älä ärsyynny siitä, että naapurin rouva pysäköi autonsa ulko-oven eteen, mene auttamaan häntä lastenrattaiden ja kauppakassien kanssa, että hän pääsisi kotiin laittamaan ruokaa perheelleen tai pyydä syömään luoksesi tai vie hänelle, jos sinulta jäi yli ruokaa omasta yltäkylläisestä ateriastasi.
Asia, josta usein ärsyynnymme, ovat kiellot ja käskyt. Joku ärsyyntyy ihmiselle, joka puhuu sinulle tupakanpolton kieltämisestä parvekkeella, ja pahoittaa siitä mielensä. Turhaan! Tuollaiseen tilanteeseen minulla on hyvä kasku muistissani. Kasku, joka lisäksi on totta ja jota mielestäni voisi kai käyttää - mene ja tiedä - tuossakin tapauksessa:
"Sahanomistaja P. oli palaamassa kotiinsa railakkaasta ravintolaillasta läpi Mikkelin torin, kun pissahätä yllätti hänet - vanhan miehen - täysin. Sahanomistaja meni toriaidan viereen ja lorautti eritteensä kaikessa rauhassa aidan vieraan. Mutta valpas poliisikonstaapeli, jotka siihen aikaan liikkuivat ulkonakin ja jopa kävelivät siellä myöhäiseenkin aikaan, siis silloin, kun kaupungilla sattui ja tapahtui yleensä jotain. Niinpä nytkin poliisi seisoi pian sahanomistajan vieressä, kaivoi sakkolappukansionsa esille ja alkoi kirjoittaa sakkoa, sanoen, että se olisi sitten 50 markan lasku tuosta pissaamisesta. Sahanomistaja ei siitä suuremmin hätkähtänyt, vaan kaivoi kukkaronsa esille, otti sieltä satasen ja sanoi: "Tossa on satanen, kuse sinäkin!"
Muutamia vuosia on maailmalla kiertänyt teksti, joka on yleensä nimetty joko "Abbedissan rukoukseksi" tai "Naisen rukoukseksi". Minusta on väärin kohdistaa se pelkästään naisiin, vaikka se olisi - kuten kaupunkilegenda väittää - löytynyt jostain nunnaluostarin kirjoituksista. Siksipä teen sen ruotsalaisittain tasa-arvoiseksi ja "sukupuolineutraaliksi" - Ruotsissahan ei enää saa sanoa miespuolisesta eli uroksesta 'han' tai naispuolisesta eli naaraasta 'hon' vaan sukupuolineutraalisti androgyymistä 'hen'. Tässä siis tuo meidän vanhenevien ja miksei nuoremmillekin sopiva toivomus ja pyyntö "androgyymisti" sanottuna:
Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta. Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat.
Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan. Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhä en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen ei ole ihana luomus.
Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä; avulias, mutta ei komenteleva. Niin suunnatonta viisautta kuin minulla on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.